RAKENNUSPARKKI

Kuva: Ilmarinen

Ilmarisen ja Kämp Groupin tavoitteena on päästä aloittamaan rakennustyöt Helsingin Kluuvikadulla sijaitsevan Maximin kiinteistön kehittämiseksi alkuvuoden 2016 aikana. Nykyisiä elokuvateatteritoimintoja jatketaan Maximissa niin pitkälle kuin mahdollista, näillä näkymin loppiaiseen saakka.

Putaanvirran koulun rakennustyömaalla Pihtiputaalla sattui helmikuussa 2013 vakava työtapaturma kun kirvesmies putosi välikatolla olleesta aukosta lähes neljä metriä alempana olevan ilmanvaihtokonehuoneen betonilattialle ja loukkaantui. Työtapaturman seurauksena työntekijän lannerangan nikamiin tuli useita murtumia, minkä vuoksi hän on ollut tapaturmasta lähtien työkyvyttömänä.

Keski-Suomen käräjäoikeus tuomitsi 8.9.2015 antamallaan tuomiolla kolme turvajärjestelyistä vastannutta henkilöä eli pääurakoitsijana toimineen rakennusliikkeen toimitusjohtajan ja vastaavan mestarin sekä työmaan rakennuttajana toimineen Pihtiputaan kunnan nimeämän valvojan ja turvallisuuskoordinaattorin 25 – 50 päiväsakon suuruisiin rangaistuksiin, jolloin kyseisille henkilöille kertyi maksettavaa yhteensä 4 900 euroa. Kaikki kolme tuomittiin työturvallisuusrikoksesta ja vastaava mestari ja turvallisuuskoordinaattori myös vammantuottamuksesta. Yhteisvastuullisesti tuomitut joutuvat korvaamaan erilaisia oikeudenkäyntikuluja yli 4 300 eurolla.

Työturvallisuusmääräysten mukaan kaikki putoamisvaaraa aiheuttavat aukot työmailla on suojattava jalkalistallisilla kaiteilla tai suljettava kansilla, jotka on merkittävä selvästi ja estettävä niiden siirtyminen paikoiltaan.

Tapahtumapäivänä kirvesmies oli vuokrausyrityksestä tilattu työmaalle siivoamaan rakennusjätteitä, ja vastaava mestari oli lähettänyt hänet työkohteeseen varoittamatta välikatolla olleista aukoista, jotka oli väliaikaisesti suojattu vain irrallisilla ja merkitsemättömillä vanerilevyillä ja vanerilevyjen alle oli vielä laitettu ohuet uretaanilevyt lämmöneristeeksi. Kirvesmies nosti rakennusjätteeksi luulemansa vanerilevyn aukon päältä ja astui uretaanilevyn päälle, joka ei kestänyt miehen painoa.

Käräjäoikeus katsoi, että rakennusliikkeen toiminnassa ei ollut noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta ja rakennuttajan nimeämä turvallisuuskoordinaattori ei ollut valvonut ja varmistanut, että työmaan turvallisuussuunnitelmat ja työolojen jatkuva seuranta olisi ollut riittävällä tasolla.

Rakennusliikekin tuomittiin työturvallisuusrikoksesta 8 000 euron yhteisösakkoon ja menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 560 euroa. Rakennushankkeen turvallisuussuunnittelussa ja sen toteutuksessa todettiin puutteita kun työmaata varten ei ollut laadittu erillisiä putoamissuojaussuunnitelmia eikä siellä ollut pidetty viikoittaisia kunnossapitotarkastuksia siten kuin työturvallisuusmääräykset edellyttävät. Pääurakoitsijalle oli tästä aiheutunut käräjäoikeuden arvioima määrä kustannussäästöä.

Eurooppalaisen EN 1090 -standardin siirtymäaika päättyi Suomessa heinäkuussa 2014. Siirtymäajan loppumisestakin on siis kulunut yli vuosi, joten nopeasti voisi olettaa kaikkien kantavien teräs- ja alumiinirakenteiden valmistajien jo sertifioineen valmistusprosessinsa. Näin ei kuitenkaan ole, toteaa Inspecta Sertifiointi Oy:n metallituotteiden tuotepäällikkö Unto Kalamies.

Merkintäpakkoa laiminlyödään suotta

Erilaiset standardit ulottuvat laajalle alueelle jokapäiväistä elämää. Ne varmistavat tuotteiden ja menetelmien sopivuuden niille tarkoitettuun käyttöön ja ympäristöön sekä yhteensopivuuden toisiinsa nähden. Rakennusalan Euroopan-laajuisilla standardeilla pyritään erityisesti lisäämään turvallisuutta ja poistamaan kaupan teknisiä esteitä tuotteiden vapaan liikkumisen edistämiseksi. Aikaisemmin rakennustuotannossa vallinneiden kansallisten luokittelujen aikana vientikauppaa harjoittavat yritykset ovat joutuneet hyväksyttämään ja jopa testauttamaan tuotteet kunkin valtion omien vaatimusten mukaan, mikä on aiheuttanut turhia kuluja ja vaikeuksia markkina-alueen laajentamisessa. Sertifioinnin tuoman CE-merkinnän turvin yritys voi markkinoida tuotteitaan ja osaamistaan koko Euroopan talousalueella, mikä edistää rakennusalan tuottavuutta. CE-merkintä on myös oivallinen ”työkalu” rakennusprojektin vaiheissa: sen olemassaolo on helppo varmentaa, poistaen aiemman tarpeen tehdä työläitä asiakirja- ym. selvityksiä.

Rakennustuoteasetuksen myötä sellaisten tuotteiden, joille on olemassa harmonisoitu tuotestandardi, vaatimustenmukaisuuden osoittamisessa ei voi olla käytössä muita menetelmiä kuin CE-merkintä. Käytännössä on voimassa CE-merkintäpakko tuotteille, jotka kuuluvat EN 1090 -standardin sopimusalaan. EN 1090 -sertifikaatin ja CE-merkinnän hankinta on siis välttämättömyys, mikäli yritys aikoo edelleen toimittaa kantavia teräs- tai alumiinirakenteita. Unto Kalamiehen mukaan rakennusalan kentältä on kuulunut viestejä siitä, että toimintaa harjoitetaan mahdollisesti yhä ilman sertifikaattia. Rakennusprojektin aikana esille tulevat laiminlyönnit voivat kuitenkin pahimmillaan aiheuttaa vakavia hankaluuksia, häiriöitä ja viiveitä, joten on ehdottomasti myös rakennuttajan etu, että asiat on hoidettu mallikelpoisesti ja rakenteiden merkinnät ovat kunnossa.

Vasta 350 myönnettyä sertifikaattia

Inspecta Sertifiointi sai hyväksynnän EN 1090 -sertifiointiin ja kirjoitti ensimmäisen sertifikaatin syksyllä 2011. Vuosi 2012 oli suhteellisen hiljaista, seuraavana vuonna tahti kiihtyi ja vuonna 2014 käynnistyi sitten iso rumba siirtymäajan lähestyessä loppuaan. Kalamies kertoo vuosi taaksepäin sertifioinnissa vallinneen varsin hektisen vaiheen, mikä on jo helpottunut merkittävästi, vaikkakin tiedusteluja ja tarjouspyyntöjä tulee tasaiseen tahtiin. Kaiken kaikkiaan Inspecta Sertifiointi on myöntänyt noin 350 EN 1090 -sertifikaattia. Arvio kokonaistarpeesta liikkuu markkinasuhdanteista riippuen 500 – 1000 yrityksen lukemissa, joten kaikilla sitä ei todellakaan vielä ole.

Suomen Inspectalla työskentelee metallituotesertifioinnin parissa viisi pätevöitynyttä asiantuntijaa, Ruotsissa saman verran ja myös Norjassa harjoitetaan toimintaa. Kaikki sertifikaatit kirjoitetaan kuitenkin Suomesta käsin. Unto Kalamies kertoo, että sertifiointiprojekti käynnistyy yleensä asiakkaan taholta tulleesta yhteydenotosta. Ensimmäiseksi selvitetään pelisäännöt ja yleiset edellytykset, joiden mukaan asiakas voi arvioida tilanteensa. Toisinaan tehdään asiakkaan luona esiauditointi oleellisten puutteiden kartoittamiseksi, mutta yleensä asiakas saattaa järjestelmän sellaiseen kypsyysasteeseen, että on mahdollista suorittaa alkutarkastus. Tarkastuksessa havaittujen poikkeamien korjaaminen hoituu yleensä kirjeenvaihdolla, mutta tapauksesta riippuen voi uusi tarkastus olla tarpeen. Prosessi voi asiakkaasta riippuen kestää viikosta kuukausiin, Inspectan puolesta sertifikaatti kirjoitetaan nopeasti kun poikkeamat on todettu korjatuiksi.

Suomalaisyrityksillä hyvät edellytykset

Yrityksestä riippuen sertifiointiprosessi vaatii erilaista panostusta laadunhallintajärjestelmään ja henkilöstön osaamistasoon. EN 1090 -standardissa keskeisiä osa-alueita ovat mm. erilaisten hitsausmenetelmien, materiaalien paksuuksien ja lujuuksien hallinta sekä prosessien kelpuuttaminen ja ohjeistukset. Suomessa yrityksillä on laadukkaan koulutuksen myötä kuitenkin hyvät perusedellytykset sertifikaattiin vaadittavan laadun tuottamiseksi ja ylläpitämiseksi.

Unto Kalamies ja Inspecta Sertifiointi kehottavat nyt mattimyöhäisiäkin tarttumaan toimeen ja ottamaan yhteyttä liiketoiminnan jatkumisen mahdollistamiseksi. Hyvänä ponnistuslautana sertifiointitarpeesta epätietoiselle yrittäjälle toimii Teräsrakenneyhdistyksen ylläpitämä FAQ-palsta.

Tuulivoimapuisto Tyrinselkä Oy ja Empower ovat tehneet sopimuksen lähellä Turkua sijaitsevan, Humppilan ja Jokioisten kuntien rajalle rakennettavan tuulivoimapuiston pääurakoinnista. Puistoon rakennetaan neljä Nordex N131-voimalaa, jotka ovat teholtaan 3 megawattia. Tuulipuiston teho on noin 42 000 megawattituntia vuodessa, joka vastaa noin 3000 sähkölämmitteisen omakotitalon vuotuista sähkönkulutusta.

Sopimuksen arvo on yli 4 miljoonaa euroa ja se sisältää sähköaseman, tarvittavien teiden, nostoalustojen, perustusten sekä 20 kV:n sisäverkon suunnittelun ja rakentamisen. Lisäksi Empower vastaa tuulivoimapuiston käytönaikaisista palveluista ja kunnossapidosta.

Hankkeen suunnittelu on käynnistynyt ja voimaloiden sekä rakennustöiden on määrä valmistua alkukesän 2016 aikana.

”Tuulivoima-liiketoiminta on yksi merkittävistä kasvualueistamme. Sopimus Tyrinselkä Oy:n kanssa on tärkeä virstanpylväs asiakaspohjamme laajentamisessa”, toteaa Empower-konsernin Sähköverkkodivisioonasta vastaava johtaja Timo Kiiveri (President).

Empower on johtava tuulivoimapalveluiden tuottaja Suomessa. Konsernin palvelut kattavat koko tuulipuistojen elinkaaren kehityksestä rakentamiseen ja ylläpitoon sekä 24/7 operointi-ja valvontapalveluihin.

Juha Sipilän hallitukseen on kohdistunut suuria odotuksia erityisesti elinkeinoelämän suunnalta. Kivirakentajat näkevät esimerkiksi sääntelyn keventämisen tavoiteltavana asiana. Rakentaminen on hyvä esimerkki toimialasta, jossa sääntelyä on enemmän kuin tarpeeksi.

– Rakennusteollisuuden tavoitteena on juuri ollut turhia kustannuksia aiheuttavien rakentamisen määräysten karsiminen rakentamismääräyskokoelman uusimisen yhteydessä vuosina 2015–2017. Rakentamisen mahdollisuudet koko kansantalouden vauhdittajana ovat merkittävät. Työllistäähän kiinteistö- ja rakentamisala suoraan tai välillisesti joka viidennen suomalaisen, toteaa Betoniteollisuus ry:n toimitusjohtaja Jussi Mattila.

Kivirakentajat haluavat kiinnittää erityistä huomiota biotalouteen ja puhtaisiin ratkaisuihin keskittyneeseen kärkihankkeeseen. Sen puitteissa on päätetty edistää puurakentamisen tukemista säädöksiä ja rakentamismääräyksiä purkamalla.

– Tahtotila säätelyn vähentämiseen on aivan oikean suuntainen. Kirjaukseen sisältyy kuitenkin arvaamaton riski, jota hallitus ei todennäköisesti ole tullut ajatelleeksi. Koska lainsäädäntömme ohjaa rakentamista materiaalineutraalisti, asettaen määräyksiä tietyn laatutason saavuttamiseksi, puurakenteille ei voitane tasapuolisuuden nimissä asettaa muita materiaaleja kevyempiä vaatimuksia. Onkin siis vaara, että puurakentamista ”haittaavien” säädösten purkaminen laskee rakentamisen laatutasoa läpi koko rakentamisen kentän, varoittaa Mattila.

Mattila muistuttaa myös, että vaikka turhaakin sääntelyä on, niin likimain kaikki puun käyttöä vaikeuttavat säädökset itse asiassa suojelevat asukkaita. Ne liittyvät asumisviihtyvyyteen, turvallisuuteen ja terveellisyyteen.

– Arkeen tuotuina nämä tarkoittavat muun muassa vaatimuksia koskien rakenteiden kosteusturvallisuutta, huoneistojen välisten rakenteiden ääneneristävyyttä ja rakenteiden palonkestävyyttä. On myös muistettava, että vasta vuonna 2011 uudistettiin puurakentamisen palomääräykset. On vaikea uskoa, että hallitus todella haluaa suomalaisen asujan kustannuksella lähteä juuri näitä säädöksiä karsimaan.

Mattila edellyttää, että hallituksen on jatkovalmistelussa turvauduttava alan asiantuntemukseen ja haettava talouskasvun eväitä koko rakentamista vauhdittamalla.

http://www.kivifaktaa.fi/

Seurantaloavustuksilla kunnostetaan tiloja kansalaistoimintaan – ylläpito- ja korjauskulut uhkia seurantalojen säilymiselle

Suomen Kotiseutuliitto on julkaissut selvityksen seurantalojen korjausavustusten käytöstä ja vaikutuksista. Valtion jakamalla avustuksella on kolmen vuosikymmenen aikana korjattu yhteensä 1930 seurantaloa. Monilla paikkakunnilla seurantalo on ainoa kulttuuriin ja vapaaseen kansalaistoimintaan soveltuva julkinen tila.

Vuosina 1978–2014 seurantalojen korjausavustusta on jaettu yhteensä 56,5 miljoonaa euroa. Avustussumma on vakiintunut 2000-luvulla noin 1,5 miljoonaan euroon vuosittain, jonka arvioitu työllistämisvaikutus on vähintään 20,4 henkilötyövuotta. Avustusten työllistämisvaikutus painottuu erityisesti haja-asutusalueille.

Seurantalojen korjausavustuksien merkitystä talojen säilymiselle voi pitää suurena. Talojen määrä on pysynyt lähes samana 1980-luvulta tähän päivään. Selvitykseen liittyneeseen kyselyyn vastanneista yhdistyksistä 88 % piti korjausavustusta ratkaisevan tärkeänä talon säilymisen kannalta.

Seurantalojen korjausavustus on valtion jakamista rakennusperinnön hoidon avustuksista ainoa, jolla on mahdollista tehdä myös talojen käytettävyyttä parantavia taloteknisiä korjauksia. Näitä töitä tehdään noin 20 %:lla myönnetyistä avustuksista. Yleisimpiä ovat wc-tilojen sekä lämmitysjärjestelmän muutos- ja korjaustyöt.

Selvityksen mukaan tyypillisintä toimintaa taloilla ovat kokoukset, kerhot ja yksityiset juhlat. Tanssiin, liikuntaan, näytelmiin ja musiikkiin liittyvä toiminta on myös yleistä. Kyselyn mukaan puolet taloista sijaitsee paikkakunnilla, missä ei ole muuta avoimeen kansalaistoimintaan sopivaa tilaa.

Talojen käyttäjämäärät vaihtelevat tuhansista käyttäjistä hiipuvien yhdistysten ylläpitämien talojen muutamaan kävijään, ja monen seurantalon tulevaisuus on epävarma. Ylläpito- ja korjauskustannukset ovat selvityksen mukaan suurimpia uhkia talon säilymiselle. Toisaalta seurantalojen ympärille perustetaan jatkuvasti myös uusia yhdistyksiä. Vuosittaisista hakijoista noin 10 % hakee korjausavustusta ensimmäistä kertaa. Korjaustarpeiden odotetaan säilyvän ennallaan lähivuosina. Niihin vaikuttavat myös viranomaisten asettamat jätevesien käsittelyn, esteettömyyden ja energiatehokkuuteen liittyvät vaatimukset.

Taustaa

Avustustoiminnan tarkoituksena on edistää seurantalojen rakennusperintöä kunnioittavaa korjaustapaa sekä kehittää taloja paikallisen toiminnan keskuksina koko Suomessa. Valtio on jakanut avustuksia vuodesta 1978 lähtien. Vuonna 2004 avustusten jako siirtyi Suomen Kotiseutuliittoon opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksellä.

Kotiseutuliton tekemässä selvityksessä arvioidaan seurantalojen korjausavustusjärjestelmän toimivuutta ja tuloksia sekä avustusten vaikutuksia talojen kulttuurihistorialliseen arvoon vuosina 1978–2014. Selvityksessä tarkastellaan lisäksi taloissa tapahtuvaa kansalaistoimintaa.

Seurantalo on yhteisnimitys erilaisten aatteellisten yhdistysten kokoontumistiloikseen rakentamista taloista. Taloja ovat rakentaneet mm. työväenyhdistykset, nuoriso-, maamies- ja urheiluseurat, vapaapalokunnat sekä kotiseutu- ja marttayhdistykset. Vanhimmat talot on rakennettu 1880-luvulla. Myös vanhoja kansakouluja ja muita rakennuksia on muutettu seurantalokäyttöön. Kaikkiaan erilaisia seurantaloja arvioidaan olevan nykyisin noin 2500.

Selvitys “Seurantalojen korjausavustukset – Selvitys valtionavustusten käytöstä ja vaikutuksista”on saatavilla Kotiseutuliiton sivuilla:

http://kotiseutuliitto.us5.list-manage2.com/track/click?u=a76c3fb996ae99bbc87d203e8&id=ecb47ab9f6&e=ccbab3fea2